Täysin tämän kuun 18. päivä vuosia, nimittäin 18 vuoden maagisen ikärajan. No jaa, eipä se sen kummempaaole kuin ettei vanhempien allekirjoitusta tarvita (paitsi lukion poissaolo selvityksiin) ja alkomaholia saa ihan luvan kanssa kitata. No jaa, eipä se ollut se minun pääaiheeni, kirjoittaa "iän tuomasta muutoksesta" (koska sitä ei juuri ole, niin että näkyisi konkreettisesti) vaan iahn toisenlaisesta asiasta. Jos saan sen mitenkään muotoiltua luettavaan muotoon.

Elikkä, sellaista aloin miettimään, että olenko täysi-ikäiseksi tultuani menettänyt iän arvionti kykyni? :O Tänään, kun olimme pikkusiskoni kanssa suositulla Hämeenlinnan rannalla, katselin aurinkoa ottaessa ympärilleni, osittain katsellen että näkyykö tuttuja, osittain muuten vain. Ja jotenkin musta alkoi tuntua ihan mielettömän vanhalta. Kaikki näytti niin nuorilta!! Aurinkoa oli palvomassa useampia tyttöryhmiä, mutta mulla ei ole hajuakaan siitä minkä ikäisiä kukaan niistä oli, vain se, että kaikki näyttivät niin nuorilta. Vaikka todennäköisimmin jokainen niistä oli vähintään yläasteen 7. luokan aloittavia. Ehkä mulla on vain joku ikäkriisi, "vanhus"-kompleksi, nyt kun ollaan oikeasti äänestyskelvollisia. Tai sitten meidän ikäluokka vain ei ole koskaan näyttänyt noin pieniltä ja nuorilta...? :D



Ja kuvaksi, tämän kesän paras hetki. :)
1771801.jpg