Mä sain eilen herätyksen, joka sai mut tajuumaan, että mä pääsin R:stä yli/irti. Ja se on ihan erään henkilön ansioista ja hänen terapia istuntonsa. Ilman sitä...No, olisin varmaan vaan ihan onneton. Mä tajusin ettei mua haittaa enää R, kun eräs kaveri kertoi R:n olleen Metrossa pitämässä hauskaa, muijien kanssa tanssimassa yms. Mä tajusin, ettei sillä ollut enää mulle väliä, vaikka vielä vappuna halusin löydä R:ää ja niitä muijia jotka oli nuollut R:n kanssa. Siis tottakai, tuli sellainen pieni ajatus ja pieni nipistys, että voi, kun vaan meistä olis tullut pari, olis päässyt näkeen millanen R todella on. Mutta se meni nopeasti ohi. Totta kai. Kyllähän mä omallalailla yhä tunnen R:ää kohtaan, en mä sitä yhtäkkiä unohtanut ole, mutta ne on jo haipunut hieman takaa-alalle, niin ettei ne haittaa mun elämää. Ja tietysti mulla on yhä kaikki katkeran suloiset muistot siitä. Mutta, no. Ne kuuluu elämään. Kauan siihen menikin. Yli vuos. Ja moni meinasi ja varmaan menettikin hermonsa mun kanssa. Mutta, nyt mun tekee mieli lähteä ulos. Näyttää ulospäin, että mä olen valmis mihin tahansa seikkailuun..!