Tänään sitten taas täyttää vuosia. Tarkalleen sanottuna vähän reilun tunnin päästä. Ja vuosina niinkin turha ikä kuin 17 vuotta. Se, meinaa on ikä jos mikä, joka turhauttaa, varsinkin yksin asuessa. Mitään et voi tehdä kun kuitenkin olet alaikäinen (sopimukset yms),vaikka olisit muuten ihan valmis kaikkeen.

Mutta, missä se ikääntyminen näkyy, vai näkyykö ollenkaan? :D Ei vaan, mun on pakko myöntää, että pikkuhiljaa on alkanut tulla fiksummaksi. En mä sitä sano, että olisin jo suuren elämän kokemuksen omaava, mutta onpahan ainakin jonkilainen. mä olen sitä mieltä, että tässä vaiheessa kasvaminen ja vuosien täyttö, ei enää niinkään näy ulospäin, esim. fyysisinä muutoksina, vaan ajatusten muttumisena ja kypsymisenä. Ihan rehellisesti sanottuna, mä en olisi voinut uskoa joskus pari vuotta sitten, että mäkin löydän oman paikkani. Tasaannun ja tunnen olevani sinut itseni kanssa. Se on jännä juttu, että vasta viime lukuvuoden aikana, ja varsinkin sen jälkeen kun muutin porukoilta pois, mä olen löytänyt tasapainon. Itseni kanssa nimittäin. Mä en kritisoi enää itsessäni joka ikistä asiaa, vaan olen sellainen kuin olen. Ja itseasiassa, nykyään ehkä jopa hieman ylpeä siitä minkälainen olen. Älkää kuitenkaan ottako tuota kovin itsekehuna. Kyllä mä tiedä että parantamisenkin varaa on. Ja paljon. Mutta se on lähinnä tunne yms. puolella, ja sitä voi yrittää muuttaa, aina jollainlailla. Ikuinen projekti se todennäköisesti on, mutta....:D