Onkohan musta todellakin tullut jo vanha, vaikka ikää on kohta vasta 17 vuotta? Eilen meinaa tärmäsin sellaseen asiaan, jota tämä tyttö ei todellakaan ymmärrä. Nimittäin ihmisten tyylien luokitteluu ja nimeämiseen. Tosin mulle sanottiin, että siinä on kyse enemmästäkin kuin vain vaatetyyleistä, mutten silti ymmärrä. Onko ihmisillä joku halu tulla luokitelluiksi? Aloitetaan siitä, että mä ymmärän pissikset ja jäkikset, koska ne on niin selkeitä. Ja kolmas, mikä niiden rinnalle on tullut, ja minkä mä ymmärrän, on fruittarit. Mutta eilen mä tutustuin joihinkin pirun emoihin ja ernuihin. Joudun pyytämään anteeksi, ehkä hieman pilkallista äänensävyäni, mutta voin varmaankin jo tässä vaiheessa vedota vanhuuteeni. Emo luokiteltiin mulle näin: "Emoille musiikkin on kaikki kaikessa, just sellanen tietynlainen mättö. Sit yleensä viiltely liitetään emoihin. Ulkonäöltään just varmaan pillifarkut, tennarit ja huppareita ja hiukset sillai toisella silmällä. Ne myös tuntee itsensä väärinymmärretyiks ja purkaa tunteitaan musaan ja raapusteluun. Mut lähinnä se on se musa tyyli." Joopa joo. Mitä enää tohonkaan sanoa. En minä ainakaan voi sanoa mitään.
          Ja taustaa tälle miksi mä törmäsin tähän emo termiin. Eilen tuli R:ä vastaan pukeutuneena pillifarkkuihin, tpiataan, tennareihin ja pappalätsään. Oli pienoinen shokki ekaks. Apua, missä R:ä on! No, kerroin sitten R:n uuden ulkomuodon eräälle tutulleni, niin tuli kommentti: "Siitä on tullut emo!" Voi hitto sanon minä! Ja sit kun mä kuulin, että oikeesti se onkin vaan ernu tai vielä tarkemmin vaan wannabe. Että mun teki mieli alkaa raivota, että etkö vattu voi jättää ihmisiä rauhaan luokittelematta?!
         
Vähän mua harmittaa R:n muuttuminen, tuntuu etten mä "tunne" sitä enää sitäkään vähää mitä vuos sitten. Tai no, vuos on aika pitkä aika, että ehkä se on ihme jos toinen ei muuttuis. Enkä mä jotenka usko, että se sisältä olisi muuttunut. Tai sit sillä on joku muija, mihin se haluaa tehdä vaikutuksen. Mistä minä tiedän. En mistään, vaikka kuinka haluisin. Mut eilen alko ekan kerran sisimmässä tuntua ajatus, että olisinko mä sittenkin päässyt irti? Tosin hetken mietittyäni mua alko itkettää ja sattuu sydämeen niin pirusti. Tosin mä en osaa sanoa, et oliko se voinut olla itkua R:n muuttumisen takia...

Huomasin muuten sen, että aika vähän tulee nykyään kirjoitettua päiväkirjaan. Mä olen esim. tänne kirjottanut siitä, kuinka näin R:n viides päivä, mutten päiväkirjaan ,vaikka sinne mä yleensä kirjoitan kaiken. Muutenkin tänne tulee nykyään kirjoitettua henkilökohtaisemmin kuin mitä alussa oli edes tarkoitus. Kai se on se, kuinka täällä voi saada kommentteja tavallaan vierailta. Kun en mä näistä edes puhu mun parhalle kaverille näin syvästi. Paljon helpompi tänne ja kuulla vieraan mielipide...