15.35 Mä en ole nähnyt parasta ystävääni, eikä tämä ole viikkoon puhunut mulle. Mä en tiedä miksi. Mulla ei ole aavistustakaan mitä mä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä. Tällä hetkellä mua pelottaa aivan mielettömästi. Mun olisi tossa ihan kohta tarkoitus soittaa hänelle. Mutta mua pelottaa et käy samoin kuin tiistaina. Että mä annan hälyttää yli puoli minuuttia eikä kukaan vastaa toisessa päässä. Eikä edes soita illalla takaisin. Mä en halua, että mulle tärkeä ystävyys alitetaan tällälailla poikki, ilman että mä saan tietää miksi. Mä en kestä sitä. Mä olen Virpin kanssa kokenut niin paljon niin pienen ajan sisään. Se on mun paras ystävä, vaikken mä oliskaan sen...

Mulla ei ole ollut kuin kaksi parasta ystävää elämäni aikana. Ensimmäinen oli ala-asteella viidennellä ja kuudennella, mutta katosi sitten kun muutti Amerikkaan. Eikä yhteys kestänyt. Sitten kasilla, kun alkoi valinnaiset aineet, aloin tutustua Virpiin. Ei hän ennestään täysin tuntematon ollut, tiesin nimittäin hänet, mutta en voinut sanoa tuntevani...Kasin ja ysin välisenä kesänä pidimme paljon yhteyttä tekstareilla yms. ja sitten kun ysi alkoi...Oli ihana saada taas paras ystävä. Se tekee elämään niin paljon! Ja nyt mua sitten pelotttaa aivan sairasati, että mä menetän sen kaiken. Enkä mä edes tiedä miksi mä olen mahdollisesti menettämässä sitä...!

16.38 Soitin. Kolmekin kertaa. Ajatellen ehkä, että kolmas kerta toden sanoo. Eipä sanonut tällä kertaa (mä olen muutenkin aina epäillyt tota sanontaa, muutei siitä sen enempää, ainakaan tällä kertaa). Ekalla kerralla hälytti ja hälytti. Toisella kerralla puhelu hylättiin. Kolmannella jälleen vain hälytti ja hälytti. Lähetin (taas) viestinkin, mutta ei ole vielä tullut mitään. Tuskin tuleekaan. Sattuu. Sisälle. Ja paleltaa. Pelko jota tunsin ennen soittamista on muuttunut sisäiseksi ja ulkoiseksi paleluksi...Enkä mä voi sille mitään.

Saa nähä miten koeviikko menee. Kahtena edellisenä yönä on tullut meinaa nukuttua tosi hyvin. Melkein jopa. Väsymys tuli hyvin esiin, etten mä voinut olla murtumatta kun selitin tän jutun Lauralle, et mitä oli tapahtunut. Kyyneleet siin valu. Meinaa muuten valuu vielkin jos jään ajattelemaan. Että hyvää kokeisiin lukemiskeskittymiskykyä vain ensi viikoksi...! Vatut.