Miten mieli toimiikaan..? Mielen toiminta tai tarkemmin sanottuna halujen toiminta on aivan  mystistä, niissä ei tunnu olevan mitään järkeä... Tai ainakaan omissa halujeni toiminnassa ei ole mitään ideaa. Viikkoon ei ole tehnyt mitään makeaa mieli, ei karkkia, ei mitään leivonnaisia. Siitä huolimatta olen ostanut jotain pientä jos olen eksynyt kauppaan. Pienen suklaapatukan tai pienen karkkipussin. Sitten sitä syödessä on miettinyt, että miksköhän mä tätä syön, kun ei tee yhtään mieli. Mutta päätäpäs vähentää karkin syöntiä tietoisesti. Jo on aivan päinvastainen meininki. Karkkia ja kaikkea muuta mahdollista makeaa tekee niin pirusti mieli. Sitten kun sitä ostaa jotain, niin selittelee itselleen, että jos vain tämän kerran ihan vähän. Ja sitten se karkinsyönti on taas sillä normaalilla tasolla. Joten tulin eilen siihen tulokseen, etten enää kiellä itseltäni mitään. Niin on paljon helpompi vähentää. Ei tule himo siihen mikä on kiellettyä.

Ja nyt puhuttiin vain karkeista. Minun mieleni toiminta, halut ja himot käyttäytyvät täysin päättömästi ja säännöttömästi, kun on kyse R:stä. Luinkin eilen jostain, että rakastunut tekee mitä vain saadakseen sen, jota haluaa. Mitä vain. Ja niinhän se on. Tai tuntuu ainakin, että olisin valmis tekemään ihan mitä vain, että saisin R:n. Edes kokeillakseni, olisiko meillä mitään yhteistä, voisiko siitä kehittyä mitään suurempaa. Olen varmaan toivoton. R on nykyään eri koulussa kuin minä ja eilen siten pidin kauhean ristikuulustelun eräälle kaverilleni, että mitä kaikke se taas on tehnyt ja mitä sillä on ollut päällä ja siihen rataa...

Mä en vain voi sille mitään. Mä olen yrittänyt unohtaa, mutta se on osottautunut aivan liian vaikeaksi. Siitä on jo yli vuosi, kun huomasin R:n ekan kerran...Ja yhä edelleen sen näkeminen vaikuttaa kuten silloin. tuntuu että tukehtuu kun sydän jyskyttää kurkussa. Mä vain yksinkertaisesti rakastan sitä. Kaikkea siinä. Kaikkea pientä ja hölmöäkin asiaa, joita muut eivät edes huomaa tai eivät pidä tärkeinä. Kaikki hehkuttaa aina et rakastuneena on ihanaa...Ei kyllä aina...