ihan kohta on kesä. Koeviikkoon on aikaa enää 12 päivää. Pikkasen hirvittää. Kaksi matikan koetta ja ruotsin "abi-kurssi", johon mä haluaisin panostaa ihan sikana. Mutta, arvatkaapa vaan onko ruotsin koe viimeisenä. Onpa hyvinkin.

Mutta, ei mun itse asiassa tosta ihan pitänyt kirjottaa. Vaaan siitä, mitä tänään mietiskelin. Mö meinaa vaan tajusin sen, että miten paljon H on saanut mua muuttumaan. Tai no ei varsinaisesti muuttumaan, vaan hyväksymään itseni täysin painoisesti. Se pitää musta juuri sellaisena kuin mä olen, ja sillä tavoin saanut mut tajuamaan, että joo, ei mun kannata verrata itseäni muihin. Mä olen ihan hyvä näin...

Mä taas aattelin, että olisin saanut pidemmän tekstin tästä. Enpäs saanutkaan...noh, ehkä pitää hiipiä nukkumaan, jotta saa ajatukset kasaan..