Missä nykyaikana ihmisten oma-alotteisuus oikein on? Kukaan ei osaa enää keittää yksinkertaista kaurapuuroa tai päättää itse henkilökohtaisesti mitä tekee. Ihmisistä on tullut massa kamaa. Varsinkin nykyisistä nuorista, niistä "teineistä". Kaikki on veistetty samasta muotista.  Okei, saattaa otsatukan leikaus olla eripuolella kuin kaverilla. Mutta siihen "itsenäisyys" loppuukin. Miksi näin? Tietenkin on sekin, että saattaa näyttää erilaiselta, mutta menee mielipiteillään enemmistön mukana. Sekin sen takia, että vain tuntisi olevansa mukana, osa joukkoa.

Mun mielestä erilaisuus on rikkaus. Miettikää millainen maailma olisi, jos kaikki todella olisivat toistensa kopioita. Mun kaikki ystävät ja kaverit eroavat toisistaan todella paljon. Jokaisella on oma persoonansa, oma tyylinsä, johon kukaan ei  voi vaikuttaa. Ja se on rikkautta. Voimme kiistellä asioista, mutta kuitenkin on ne samat asiat joista ajatellaan samaan tyyliin. Koska eihän liian erilaiset ystävät kuitenkaan välttämättä tule toimeen niin kauaa, että syntyisi todellinen ystävyys. Mutta kukaan ei kuitenkaan kopioi toista. Muistan yläasteelta kolme tyttöä, jotka olivat toinen toistensa kopioita, kuin kolmosia. Kuitenkaan he eivät olleet mitään sukua toisilleen. Ei niitä erottanut toisistaan, ne olivat vain kopioita.

Entäs sitten kun kopiokavereista erotaan? Lähdetään eri paikkakunnalle opiskelemaan tai muutetaan muuten vain toisaalle. Onko tällä yksin joutuneella ihmisellä omia käsityksiä, mielipiteitä tai omaa persoonallisuutta lainkaan? Vai tunteeko hän itsensä yksinäiseksi hukattuaan "toiset puolensa"? Voisin kuvitella, että näin hyvin käy.

Joten miksei kaikki oltaisi ylpeitä siitä, että olemme erilaisia..?! Tai ainakin ne, jotka ovat erilaisia, voivat olla siitä ylpeitä. Ei ole pelkoa, että hukkuu teinimassaan mielipiteillään, idoleillaan, pukeutumisellaan  ja musiikkimaullaan. Voi olla ylpeästi omaitsensä ja hymyillä kaikille kopioille. :)

p.s. toivottavasti en suututtanut tällä ketään, mutta mun mielestä toi on totta.  Ja ongelma.