Mikä ihmeen pakko ihmisillä on lyödä toisiin ihmisiin leima, joka ei edes välttämättä pidä paikkaansa? Luen paljon ja usein minuun painettiin hiken leima, vaikkei se edes pidä paikkaansa. Näin kävi yläasteella. Heti seiskaluokasta alkaen. Oikeasti, olen niin keskinkertainen koulussa kuin vain voi olla. No, yläasteella vielä loistin äikässä, mutta nyt sekin etu on pikkuhiljaa tuolla lukiomaailmassa kadonnut. Mutta siis, yläasteella löytiin hiken leima otsaa, eikä siitä tietenkään päässyt eroon, vaikka olisi saanut kuinka huonoja numeroita. Ja kun muutamat näistä, jotka löi sen leiman mun otsaan, oli kuitenkin jossain aineissa mua reilusti parempi. Miksi ? Näytänkö mä muka hikeltä? Ja kaikista hassuinta mun mielestä siinä on, että nää leimanlyöjät kuvittelivat aina olevansa mua parempia. Siis mun yläpuolella. Just tällasia teinityttöjä/poikia, jotka juoksee kaikissa bileissä. Ehkä mä sit olin hikke sen takia, etten juonut tai käynyt bileissä. Mut, no. Missä bileissä sitä olisi edes käynyt, kun eihän hikareita minnekään kutsuta.

Ja mikä haloo siitä nousikaan sitten, kun viime vappuna olin kavereiden kanssa torilla ja mulla sattu oleen pari siideriä, jotka äiti oli ostanut. Seisoskelin siideritölkki kädessä, niin tultiin oikein läheltä katsomaa, et olenko se minä vai en. No olen olen. Ei mulla ole mitään alkoholia ja bileitä vastaan. Mut täytyy ne omat rajansa tietää! Mä oon aina ottanut kavereiden kanssa just muutaman, sillai et tunnelma on tosi hilpee, mut kellään ei muisti pätki sentäs. Et en mä hikari voi olla silläkään perusteella, etten jois.

Nyt on onneks toiset tuulet. Leimasta pääsi eroon, kun muutti lukioon ja sai uuden luokan. Saa olla juuri oma itsensä, eikä keneltäkään ole tullut kommenttia, että olisin hikari. Kun enhän mä edes ole. :)