Mun pikkusiskoni on sitä mieltä että lätkän sm-liigassa on jotain pahasti pielessä. Mietin eilen vähän yheksän jälkeen et peli loppu hetki sitten. Siihenpä pikkusiskoni: "Joo ja nyt jaetaan pisteitä. Hpk sai tuhat pistettä." "No ei jääkiekossa ihan niin pisteitä jaeta." "No sitten se teki tuhat maalia!" Meni hetki ja sitten pikkusiskoni kysyi: "Ketä vastaan Hpk pelas? Oliko Tappara?" "Ei ollut. Ne pelas tänään Ilvestä vastaan." "Ai", vastasi siskoni ja oli hetken hiljaa. Sitten tämä kysyi: "Onks ne kaikki Hpk, Ilves ja Tappara suomalaisia? Vai onks Ilves ja Tappara ulkomaisia?" "Ei, kyl ne kaikki on ihan kotimaisia joukkueita", vastasin. "Vähän tyhmää!!! Miks suomalainen pelaa suomalaista vastaan?!" oli seuraava kysymys. "No siks ku ne haluaa selvittää, et kuka on Suomen paras lätkäjoukkue." Eipä kelvannut tämäkään vastaus. "Miks ne pienet joukot ei voi mennä isoks joukkueeks ja pelata vaikka ruotsalaisia vastaan?! Se olis paljon parempi", oli kommentti. "No kyl ne sitäkin tekee, mut se on sitten maajoukkue", vastasin. "Pyh, ihan tyhmää!" oli viimenen mitä pikkusiskoni totesi.

Ihana tuo pienempien suhtautumis tapa. Jos joku ei muka mene oikein, se sanotaan aivan selkeästi...:) Jotenkin niin mutkatonta ja helppoa. Nyt vasta hieman vanhempana tajuaa kuinka hienoa se on, että on saanut ihan rehellisesti olla lapsi niin pitkään kuin haluaa. Eihän mulla ikää nyt niin kauhean paljoa ole, mutta tuntuu että itseään nuoremmat aloittavat aikuistumisen vain aikaisemmin ja aikaisemmin. On lapsellista enää leikkiä viidennellä luokalla poneilla tai jollain vastaavilla. Ei, ei saa leikkiä ettei kaverit naura. Pitää lähteä kaupungille shoppailemaan pienen käsilaukun kanssa ja näyttää niin aikuiselta, että välillä tekee pahaa katsoa. Noin kymmen vuotias kulkee kaverinsa kanssa meikkiostoksilla Sokoksella, tiukoissa farkuissa ja vaaleassa tyköistuvassa toppatakissa...Ei mulle tullut mieleenkään sen ikäisenä lähteä kaverin kanssa kaksin meikkiostoksille. Joko maailma muuttuu tai minä vanhenen. Tai sitten tapahtuu sopivasti kumpaakin. Tosin itse haluisin pitää huolen siitä, että omat lapseni saavat leikkiä niin kuin haluavat. Onneksi minulla on ystäviä, jotka saavat vällilllä unohtamaan oman "aikuisuuden" ja laittamaan leikiksi. Kiitos siis heille. <3 :)