On venynyt tämä kirjoittaminen ihan liian paljon. :s Ihan vain yksinkertaisesta syystä: Ei ole ollut aikaa vaan surffailla koneella, hyvä että olen hädin tuskin edes sähköpostini ehtinyt lukea. Ja tämä aikasyöppö on tietenkin koulu. Tällä viikolla on ihan suhteettoman paljon kaikenlaisia erikoisia juttuja. Sanakokeita, välikoe, uusinta, aineita. Ja näiden lisäksi pitäisi tehdä ihan normaalit läksyt ja tietenkin käydä tienaamassa sitä rahaa vuokran maksuun. Tietysti nukkuminenkin on aika oleellinen mikä pitäisi ehtiä tehdä.

Kyllä sitä viime viikolla ja tässä alkuviikosta on miettinyt, että mihin hittoon on päänsä pistänyt kun on jo muuttanut omilleen. Tuntuu ettei yksinkertaisesti pysty repeämään tarpeeksi moneen paikkaan saadakseen kaikki tehdyksi. Mä olen tällä hetkellä henkisesti ja fyysisesti ihan mielettömän nääntynyt. Tänäänkin onnistuin koulun ruokalassa pudottamaan astiat lattialle, kun ei tällä väsymyksellä ehdi enää reagoi. Kiitän onneani ettei ole tänään tarvinnut kovin paljoa olla liikenteen joukossa, tie vaikka olisin onnistunut itseni telomaan oikein kunnolla.
Mutta, ei auta valittaa. On tässä yksin asumisessa ne hyvätkin puolet, joita on enemmän kuin noita haittoja. Jotenkin ne hyvät puolet tuntuvat aina vaan unohtuvan kun väsyy, stressaa ja ahdistuu asioista.

Toinen asia, mikä tuntuu tällä hetkellä kovin vaikealta, on mun ja H:n välimatka. Voi olla, että meidän seuraava tapaaminen menee vasta joulukuun puolelle. Ja vaikka kuinka sai olla sen koko syysloman toisen kanssa, niin ei se yhtään helpota, melkeinpä jopa päinvastoin, koska oppi tuntemaan toista vielä paremmin. Mutta, kuten H sanoo, aika kuluu...Valitettavasti ja onneksi.