Tänä aamuna kun mä heräsin, oli ihan pakko ensimmäisenä mennä avaamaan ikkuna. Ja sen jälkeen nä seisoinkin siinä 10 minuttia haistelleen ilmaa. Jotenkin se tuoksu niin lupauksilta. Joltain uudelta. Aavistukselta, että vaikka nää lämpötilat yms on niin sekaisin ettei enää tiedä mikä vuodenaika on, että kesä on tulossa. Se koputtaa jo hennosti ikkunan puitteisiin. Huomasin jo sen edellisenä päivänä, kun kävin lenkillä, mutta jotenkin tänä aamuna en vasta todella tajusi. Kunpa tuo tuoksu toisi minullekin jotain uutta...Uutta ja seikkailua se ainakin tuoksuna enteili. :)


11.00. Jo vain. Kyllä se tuoksu todella lupaili uutta ihan minullekin. Ja millaista se olikaan. :) Ne, jotka ovat useammin tätä blogiani käyneet lukemassa, voivat varmaan jo arvata mairesta äänen sävystä :D. Kyllä vain. R, on tämän valtavan hyvän tuulen takana..!  Ilmeisesti kannattaa useamminkin luopua jo toivosta, niin sitten käykin se, mitä hartaimmin toivot. Näin R:n nimittäin tänä aamuna, kun poljin liikunta tunnille. Okei, kyllä siitä täytyy kiittää sitäkin, että olin pitämässä aamunavausta. En mä muuten olisi siihen aikaan ollut liikkeellä. Mutta mitäpä sen enempiä sitä miettimään! Mä näin sen, ja se on pääasia. Ja kuinka söpöltä se näyttikään. Onneksi oli kuitenkin sen verran kiire, etten ehtinyt jäädä kuolamaan. Sitä olis sitten hävennyt ja paljon!