Miksi ihminen rakastuu? Miksi minä kiinnostuin ensin kivannäköisestä pojasta? Aloin ottaa selvää hänestä. Oppia enemmän hänestä. Miksi minä ihastuin aina vain enemmän? Mistä minä löysin itsestäni uskallusta pyytää häntä kahville? Minä, joka on toivoton (tai ainakin olin) poikien seurassa, täydellinen hermoraunio.

Voi MIKSI, en saanut minkäänlaista vastausta. Jäin tyhjän päälle. Oli katseita...Ja muutakin. Mutta ei pienen pientä vastausta ei tullut kahvikutsuuni. Ja sitten minä sen jälkeen menen ja rakastun tähän jätkään... Miksi? Periaatteessa aivan vieraaseen poikaan. Joka ei ollut vastannut.

Tänä keväänä tulee vuosi siitä, kun vihdoin myösin että rakastan. Kielsin sen pitkään, koska ajattelin ettei vieraaseen voi rakastua. Mutta totesin, että kylläpä voi. Valitettavasti.

Rakkaudesta puhutaan aina niin kauniisti. Mutta kukaan ei oikeasti kerro sitä, että rakkaudella on terävät raateluhampaat. Joiden puristuksesta on mahdotonta päästä eroon. Voi, että sitä on yritettykin. Kieltämällä tunteet, yrittämällä unohtaa. Muttei tarvita kuin kappale, joka muistuttaa hänestä. Tai jotain muuta pientä. Mä en halua rakastaa ja mä rakastan silti. Mä tiedän, että tää jätkä on niin hyvännäkönen ja mukava, että on ihme että hän on vapaa...Tai ainakin oli. Kaveriltani kuulin hänen nähneen tämän pojan käsikädessä tytön kanssa. Vaikka tiedän sen, ettei minun pitäisi ihmetellä sitä, se sattuu. Kuin puuko olisi isketty suoraan sydämeen kun kuulin tämän. Vaikka en ole kieltänyt sitä mahdollisuutta, että joku on tämän poja kulta. Kaikista pahinta on odotus. Odotus siitä että näkisi edes vilauksen hänestä. Ja sitten kun näkee. Joka kerta. Tapahtuu sama. Alkaa ahdistaa, sydän tykyttää kurkussa. On ihana nähdä hänet, mutta samalla pelottaa. Mitä hän ajattelee minusta? Mikset voi huomata mua. "Hei olen olemassa! Minäkin olen vain ihminen! Haluan sinut. Haluan kokeilla onko yhteistä tulevaisuutta! Anna mahdollisuus!"

Mä rakastan sitä poikaa. Kaikkea siinä, vaikken edes puolia hänestä tiedä. Se satuttaa, muuten pysty kytkemään tunteita noin vain pois päältä. Kumpa voisinkin....