Meidän kaupallahan vaihtui kauppias helmikuun alussa, ja meidän pikkukaupan oli tarkoitus siirtyä vähän matkan päähän isoksi suppariksi (supermarketiksi). Tai no, siirtyväthän ne, mutta ilman minua. Meikä otti tänään nimittäin loparit. Ja on kyllä niin huojentunut ja jotenkin rento olo, että mä olen varma siitä, että tein oikein päätöksen.
    Niin, miksi mä tällein yhtäkkiä sit päätin lähteä? Hyvä kysymys, mutta kaikki juontaa juurensa tohon kauppias vaihdokseen. Tää uus kauppias ei vaan ollut valmis ymmärtämään sitä, että mä olen opiskelija samaan aikaan ku käyn töissä. Eli mun olisi pitänyt kertoa jotkut tietyt päivät viikosta, jolloin tulisin joka viikko töihin. Ei sellanen onnistu mulla, ei kun voi tulla mitä tahansa yhtäkkiä. Ja kun se ei onnistunut, niin sitten alko työvuorot vähentyä ja ihan pirun radikaalisti vielä. Sitä kuvaa mun mielestä se, että ennen kauppiaan vaihdosta, sain kuukaudessa 300-600 euroa kuukaudessa ja nyt mä olen saanut jotain 100-200 euroa. Ja on monia muitakin juttua jotka sai mut kypsymään tohon meidän kauppiaaseen.
1. Se ei kertaakaan kysynyt mitä mä haluaisin uudessa kaupassa tehdä, kassalle vaan suoraan suunnitteli mua
2. Meidät pienen kaupan vanhat työntekijät sivuutetaa ihan täysin. Kaikku uudet työntekijät, ketkä tulee uuteen suppariin, saavat kaikki vastuu tehtävät yms
3. Tieto ei liiku. Ainoat jotka asioita uudesta kaupasta yms. asioista tietävät ovat ne uudet työntekijät.
4. Kukaan ei kehu, selän takana vaan haukutaan..Kuulin tänään meinaa vähän juttua,kun juttelin muiden vanhojen kanssa
5. Plus monia muita syitä, jotka teki siitä töihin menosta vastenmielistä. Parempi lähteä nyt, kun on mahdollisuus saada kaikki 24 lomapäivää rahana, kun ei ole pitänyt niistä yhtäkään.
    Ja mun mielestä sekin kertoo paljon, etten mä ole ainut vanha työntekijä, joka on tyytymätön, vaan niitä on muitakin.

Mutta nyt on kahen viikon irtisanomisaika, ja sit meikä on vapaa...! Katellaan sit syksyllä töitä uudestaan..