Juuri pari päivää sitten tuli puoli metriä tänne Hämeenlinnaan lunta. Aivan ihanaa oikeasti. Mua vaan harmittaa se, että mä olen jo kohta aikuinen, koska aikuisten pitää käyttäytyä hillitymmin ja siistimmin. Eilen äitini oli ompelemassa vanhojen tanssipukuani mun luona ja sitten kun oltiin lopettelemassa kähdin äidin mukaan hakemaan kaupasta jäätelöä, kokeiden luvun seuraksi. Ajettiin Citymarketin parkkipaikalle ja siinä vähän matkan päässä autosta oli mieletön lumikinos, jota ei vielä oltu ehditty kärrätä pois. Voi, että mun teki NIIN mieli kiivetä sinne kasan huipulle ja laskea takapuoli mäkeä alas sieltä. Ja sitten taas uudestaan ylös. Ja kovin oli muutenkin eilen sellainen olo ulkona kulkiessani että haluan jonkun kanssa lumeen lumisotaa pelaamaan, tai jotain muuta lumiriehaa. :) Ikuinen lapsi asuu todellakin minunkin sisällä. Harmi vain, ettei sille enää tässä iässä voi antaa niin paljoa valtaa.

Tai kyllähän sille voisi. Jos olisi oikeanlaista seuraa. Mutta, tuossa blogitaukoni aikana, paras ystäväni V sanoi välit poikki minuun. Täysin kokonaan. Joten siinä meni sekin ainoa, joka olisi suostunut lähtemään lumille riehumaan.

Mutta vaikka iloitsen nyt tuosta lumen paljoudesta. (Joka ilmeisesti taas plussakelin takia kohta sulaa), niin haluaisin, että tulisi kesä. Varsinkin kun löysin täältä blogistani kesäisen kuvan, jossa mä olen ihan mielettömän ruskea! Mä haluan kesän..! Mutta, kyllä se sieltä hiipii. Ja ensi kesälle onkin paljon mitä odottaa. Lähden ensin Saariselälle vaeltamaan ja sen jälkeen Tsekkeihin vaeltamaan. Siinä meneekin koko kesäkuu. Heinäkuussa voisi sitten hieman lomailla. Ja harkita, että alkaisi kertaamaan kirjotuksia varten... IIIK! Mä en halua ajatella, että joudun ensi syksynä kirjoittamaan jo bilsan ja ruotsin. Tai no, oma päätöshän se on. :D Mutta nyt taitaa riittää. Syömään välillä ja sitten valmistavalle tunnille.